Kuinka syvä Khumbun jääputous on ja miksi se on niin vaarallinen?

Khumbun jääputous on yksi Mount Everestin vaarallisimmista osista. Se on jatkuvasti muuttuva jäätikkö, sillä kaikkien kiipeilijöiden on ylitettävä jäätikkö Nepalin puolelta päästäkseen huipulle. Tämä on mielenkiintoinen ja vaarallinen alue, sillä jäälohkareet ovat erittäin korkeita, railot syviä ja jää on erittäin epävakaata. Vaikka se on vain muutaman kilometrin pituinen, se on yksi vaikeimmista esteistä millä tahansa Everest-retkikunnalla.

Monet ihmiset kysyvät itseltään, kuinka syvä Khumbun jääputous on ja miksi kokeneet kiipeilijät ovat niin varovaisia ​​sitä kiivetessä. Vastaus on paljon enemmän kuin pelkkä mitta. Jäätikkö muuttuu, liikkuu ja kehittyy jatkuvasti muodossaan, syvyydessään ja olosuhteissaan päivittäin. Ymmärtämällä, miten se on muodostunut ja miksi se toimii niin, voi ymmärtää, miksi sen ylittäminen on yksi haastavimmista osista maailman korkeimman vuoren kiipeämisessä.

Missä on Khumbun jääputous?

Mount Everestin jääputous sijaitsee Mount Everestin eteläpuolella Sagarmathan kansallispuistossa Nepalissa. Se alkaa aivan Mount Everestin perusleirin (noin 5364 m) yläpuolelta ja jatkuu leiriin I (noin 6065 m).

Tämä on osa Khumbun jäätikköä, joka on Nepalin korkein jäätikkö. Eteläisen Kolin reitin kiipeilijöiden on ylitettävä tämä jäätikkö ennen kuin he saapuvat Länsi-Khumbun jäätikölle ja saavuttavat huipun. Jääputous on siis ensimmäinen merkittävä este perusleiriltä lähtiessä ja yksi vaelluksen haastavimmista osuuksista.

Kuinka syvä Khumbun jääputous on?

Khumbun jääputouksen syvyys ei ole kiinteä, sillä se on liikkuva jäätikkö, jossa on railoja, jäätorneja ja epätasaisia ​​pintoja. Joidenkin railojen syvyys on vain muutamia metrejä ja toisten yli 45–60 metriä. Joillakin alueilla tutkijat uskovat, että jotkut railot ulottuvat syvemmälle kuin mitatut, eikä railojen syvyyttä voida aina määrittää, koska lumisilta saattaa peittää todellisen syvyyden.

Jäätikkö on monin paikoin useita satoja metrejä paksu. Kiipeilijöiden suurin huolenaihe on kuitenkin ylitettävien railojen syvyys. Yksi näistä aukoista on usein valaistavissa vain pimeydessä – koska pohjaa ei näy. Siksi on jatkuvasti oltava varovainen, ja jos joku tekee pienen virheen, sillä voi olla vakavia seurauksia.

Myös syvyys vaihtelee ajan myötä. Vanhat railohalkeamat paranevat jäätikön laskeutuessa rinnettä pitkin ja uusia railohalkeamia muodostuu. Lunta voi joskus sataa vaarallisten aukkojen yli, mikä saa ne näyttämään kiinteiltä, ​​vaikka ne eivät sitä ole.

Miten jääputous muodostui?

Khumbu-jäätikköputouksen reitti on mahdollinen, koska Khumbu-jäätikkö kulkee vuoren erittäin jyrkkää osaa alas. Jäätikön virratessa alamäkeen jään on taiputtava ja murtuttava kulkiessaan epätasaisen pinnan yli.

Jäätikköjää liikkuu kuin hyvin hitaasti virtaava joki, toisin kuin kiinteä kallio. Jäätiköiden ulkoosat eivät virtaa samalla nopeudella kuin pohja, joten jäätikön sisällä on jännitystä. Tämä jännitys johtaa valtaviin halkeamiin ja korkeisiin jääselänteisiin, joita kutsutaan serakeiksi.

Liikkeelle ei ole leposijaa. Jäätikön sisällä tapahtuu muutoksia jopa talvella, mutta muutosnopeuteen vaikuttaa lämpötila. Lämpiminä vuodenaikoina maasto voi olla vielä epävakaampaa, kun ne sulavat ja maaperästä tulee aktiivisempi.

Miksi Khumbun jääputous on niin vaarallinen?

Khumbun jääputousta pidetään vaarallisena, koska mikään siinä ei kestä kauan. Jäätikön liikkuessa joka päivä halkeamia avautuu ja valtavia jäälohkareita siirtyy. Kiipeilijöiden ei pidä olettaa, että reitti, joka oli turvallinen eilen, on turvallinen tänään.

Serakkien romahtamisen aiheuttama vaara on yksi suurimmista. Ne voivat pysyä turvassa ja muodostaa suuren jäätornin viikkoja, kunnes ne yhtäkkiä alkavat hajota varoittamatta. Kun ne pettävät, ne voivat pudottaa suuria jäälohkareita kiipeilyreitille.

Yksi suurimmista vaaroista on piilossa olevat railot. Lumiportaat voivat muodostua syviin aukkoihin, jotka luovat turvallisuuden illuusion, mutta romahtaa ja aiheuttaa henkilön putoamisen niiden läpi. Nämä raot ylitetään säännöllisesti köysillä paikoillaan olevilla tikkaita pitkin, ja ne vaativat kiipeilijältä täyden keskittymisen.

Joillakin alueilla lumivyöryt ovat uhka myös kiipeilijöille. Ympäröiviltä rinteiltä voi nousta lunta ja jäätä ilmaan rankkasateen tai korkeampien lämpötilojen aikana. Jääputoukseen liittyy useita vaaroja, joten kaikkien on oltava valppaina sitä ylittäessään.

Kuinka nopeasti jäätikkö liikkuu?

Mount Everestin jääputous on yllättävän nopea jäätikkö. Kesäkuukausina, kun jäätiköt ovat virtaustilassa, jäätikön osat voivat liikkua noin 0.9–1.2 metriä päivässä. Tämä liike on jatkuvaa, ja railojen ja jäätornien sijainnit muuttuvat.

Turvallisin ylityspaikka voi muuttua, vaikka liikkuisi metrin sivusuunnassa. Viikon ajan kiinnitettyjä köysiä saatetaan joutua säätämään seuraavalla viikolla. Jäätiköt liikkuvat jatkuvasti alamäkeen ja altistavat tikkaat jatkuvalle siirtymiselle railojen yli.

Jatkuva liike on yksi syy siihen, miksi ei ole mahdollista vain seurata vanhoja karttoja tai aiempien retkien reittejä. Reittiä on tarkastettava ja ylläpidettävä jatkuvasti kiipeilykauden aikana.

Miksi kiipeilijät ylittävät joen ennen auringonnousua?

Khumbun jääputouksen reitti kuljetaan tyypillisesti hyvin aikaisin aamulla, noin kello 2.00 tai 3.00, kun sää on viileämpi ja jää vakaampi.

Auringon paistaessa lumi laajenee hieman, pehmenee ja jään putoamisen riski kasvaa. Vaikka aamulla aikaisin tehty ylitys ei poista kaikkea jään liikkumista, se vähentää merkittävän jään liikkumisen todennäköisyyttä.

Useimmat kiipeilyjoukkueet lähtevät siis Everestin perusleiriltä hyvissä ajoin ennen aamunkoittoa. Heidän tavoitteenaan on saapua leiriin I ennen jäätikön kuuminta auringonvaloa.

Miten kiipeilijät ylittävät jääputouksen?

Khumbun jääputous on haastava kiipeilyreitti, joka vaatii erikoisvarusteita ja huolellista suunnittelua. Pohjassa on jääraudat ja jäähän kiinnitetyt turvaköydet on kiinnitetty valjaisiin ja sulkurenkaisiin.

Alumiinitikkaita käytetään halkeamien ylittämiseen, ja joskus useita tikkaita yhdistetään suurempien rakojen ylittämiseksi. Tikkaiden alapuolella olevat aukot voivat olla hyvin syviä, joten niiden ylittäminen vaatii tasapainoa ja itsevarmuutta.

Ennen useimpia retkikunnan osapuolia reitin laativat ja sitä ylläpitävät kokeneet sherpat, joita kutsutaan jääputousten lääkäreiksi. He tarkistavat säännöllisesti tikkaat, vaihtavat katkenneet köydet ja säätävät reittiä jäätikön kehittyessä. Ilman heidän jatkuvaa valppauttaan jääputoukselle kiipeäminen olisi vieläkin vaarallisempaa.

Mitä ovat jääputouksen lääkärit?

Everestin jääputousta huoltaa yleensä kiipeilykausien aikana omistautunut tiimi, joka tunnetaan nimellä Icefall Doctors. Kokeneet sherpa-henkilökunnan jäsenet vastaavat turvallisimman mahdollisen reitin luomisesta jäätikön läpi.

Heidän työnsä alkaa jo ennen kuin kiipeilijät saapuvat Everestin huipulle. He määrittävät optimaalisen reitin jatkuvasti muuttuvassa maisemassa, asettavat tikkaat railojen yli, asettavat kiinteät köydet ja ankkuroivat ne paikoilleen.

Koko kauden ajan he pitävät silmällä jäätikön kuntoa, sillä reitti voi muuttua vaaralliseksi milloin tahansa. Kun uusia halkeamia ilmaantuu tai jäälohkareita liikkuu, he korjaavat tai siirtävät osia reitistä. Heidän tekemällään työllä on merkittävä vaikutus kaikkien South Col -retkikuntien turvallisuuteen.

Voidaanko vaara täysin välttää?

Khumbun jääputous ei todennäköisesti ole täysin turvallinen. Vaikka joitakin riskejä lievennetään nykyaikaisilla kiipeilyvarusteilla, sääennusteilla ja reittien hallinnalla, ihminen ei voi täysin hallita mitään vaaraa.

Kaikki kiipeilijät tietävät, että sää voi muuttua nopeasti. Vaikka kaikki nämä tekijät auttavat minimoimaan vaaran, ne eivät voi poistaa sitä kokonaan.

Monille kokeneille vuorikiipeilijöille jääputous on Everestille nousun haastavin ja stressaavin osuus, koska se sisältää sekä teknisiä vaikeuksia että luonnonkatastrofeja, joita ei aina voida ennustaa.

Ilmastonmuutos ja jäätikön tulevaisuus

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös Khumbun jäätikköputouksen reittiin. Khumbun jäätikkö kärsii nousevista lämpötiloista, joilla on vaikutuksia koko Himalajalla.

Jäätiköiden on havaittu kutistuvan, liikkuvan ja sulavan viime vuosikymmeninä. Joissakin jäätikön osissa voi esiintyä lisääntynyttä epävakautta lämpiminä vuosina, kun taas toisissa osissa sitä voi esiintyä viileinä vuosina; olosuhteet ovat kuitenkin epävakaat kaikkina vuosina.

Aluetta tutkitaan edelleen, jotta voidaan selvittää tulevien Mount Everestin huipulle suuntautuvien retkien vaikutukset. Kiipeilijät ja retkikuntien järjestäjät tekevät kuitenkin myös muutoksia aikatauluihin muuttuvien sää- ja jäätikköolosuhteiden perusteella.

Onko jääputouksessa sattunut vakavia onnettomuuksia?

Everestin kiipeilyhistorian aikana Everestin jääputouksella on sattunut useita valitettavia onnettomuuksia. Parhaasta suunnittelusta huolimatta putoavat serakit, romahtavat jäätornit ja piilossa olevat railohalkeamat ovat aiheuttaneet loukkaantumisia ja kuolemantapauksia.

Suurin onnettomuus tapahtui vuonna 2014, kun 16 sherpa-kiipeilijää kuoli suuren serac-jäätikön romahduksessa. Tragedia nosti tietoisuutta jäätikön arvaamattomasta käyttäytymisestä ja toi keskustelun kiipeilyturvallisuudesta ja reittien hallinnasta takaisin etualalle.

Siitä lähtien tapahtuneista parannuksista huolimatta jääputous on edelleen suuren kunnioituksen alainen paikka kaikille, jotka lähtevät vuorelle retkikunnalle.

Miksi jokainen Everest-kiipeilijä kunnioittaa jääputousta?

Khumbun jääputous on enemmän kuin pelkkä luonnollinen este. Se muistuttaa kiipeilijää siitä, että kaikista ponnisteluista ja varotoimista huolimatta mikään muu ei voi voittaa luonnonvoimia.

Jäätikön ylitys voi olla koe kärsivällisyydelle, yhteistyölle ja täydelliselle keskittymiselle. Jokainen jään ylitys ja jokainen askelma tikkailla vaatii yhtä paljon itseluottamusta ja varovaisuutta. Monet kiipeilijät sanovat, että leiriin I pääseminen on suuri saavutus, koska se on yksi koko matkan vaarallisimmista osuuksista.

Yhteenveto

Khumbun jääputous tunnetaan paitsi upeasta kauneudestaan, myös jatkuvasti muuttuvasta muodostaan. Syvät railokenttiä, korkeat serakit, muuttuva jääpinta ja arvaamaton jään virtaus tekevät siitä yhden vaarallisimmista paikoista Mount Everestillä . Monet railot ovat 45–60 metriä syviä tai enemmän, mutta todellinen ongelma on jäätikön jatkuva liike, ei tietty syvyys.

Kiipeilyvarusteiden ja reittien hallinnan parantuessa Khumbun jääputous on edelleen paikka, jossa kokemus, valmistautuminen ja huolellinen harkintakyky ovat ratkaisevan tärkeitä. Se on yksi merkittävimmistä ja vaikeimmista osuuksista matkalla huipulle, ja jokainen onnistunut Everestin kiipeily riippuu tämän jäätikön turvallisesta ylityksestä.